Kisaraportti Meriteijon warmup kisasta 7.5.2016

meriteijo warmup 7.5.2016Raportoija: Antti Ukkonen
Kisareissun suunnittelu alkoi pari viikkoa ennen kisoja. Tässä vaiheessa ei vielä ollut tiedossa minkälaisella porukalla kisoihin lähdetään, millä Meri-Teijoon mennään tai missä majoitutaan.
Pienten houkuttelujen jälkeen sain kaverit mukaan, niinpä saattueen kooksi tuli neljä henkeä. Majoitukselle oli kaksi valintakriteeriä: sen pitää olla edullinen ja melko lähellä kisakeskusta. Pikaisen googlailun jälkeen parhaaksi vaihtoehdoksi valittiin mökki. Mökki oman pienen tekolammen rannassa ja alle kymmenen kilometrin päässä kisakeskuksesta on kuin tehty tähän tarkoitukseen.
Kolmen hengen porukka olisi vielä saatu survottua yhteen henkilöautoon, mutta neljää jamppaa pyörineen ei mitenkään, niinpä kulkuneuvoksi saatiinkin puhuttua tutun Sprintteri.
No, Sprintteri ei ollutkaan vielä täysin kesä varusteissa vaan renkaiden vaihto oli edessä ja koska kyseisessä autossa on yhden vannesarjan taktiikka niin tämähän tarkoittaa pienoista rengas/vanne jumppaa… Renkaat ja vanteet lähdettiin vaihtamaan koko tiimin voimin. Suuntasimme kaupungista maalle ja rengaskoneiden avustuksella tämäkin työ onnistui melkein mutkitta. Ongelmaksi kehittyi sama kuin monesti fillari hommissakin, rengas ei napsahtanut vanteelle! Tämä olisi ollut liian haastava tehtävä jopa napsauttimelle, koska 10bar painetta tarjoileva kompurakin oli tiukilla. Renkaan kyljessä luki jotakuinkin: ”Never exceed 35psi when seating tyre to rim”. Eihän rengas noussut lähellekään vanteen reunaa 2,4bar paineella! Vaiheittain renkaan jalkaan rasvaa lisäämällä ja painetta nostamalla renkaat kuitenkin saatiin nousemaan vanteelle KOVAN napsahduksen saattelemina! Painetta tarvittiin ”hiukan” yli sallitun, 4,2bar riitti tällä kertaa…

Torstaina iltapäivästä, kun kaikki neljän nuoren miehen tarvitsemat ajovermeet ja fillarit saatiin pakattua kyytiin, nostimme Sprintterin kytkintä ja yritimme ottaa kurssin kohti Saloa. Koska matkan aloittamisaika siirtyi muutamalla tunnilla suunnitellusta, ensimmäiseen pysähdykseen ei tarvinnut ajaa kovinkaan pitkää matkaa. Nälkä oli kova ja tankki tyhjä joten ajoimme ensimmäiselle huoltoasemalle (~15km) ja tankkasimme itsemme ja auton täyteen. Maha ja tankki täynnä oli hyvä lähteä todenteolla ajelemaan Saloa kohti. Matkaa kertyi yhteen suuntaan noin 570km ja matkaan käytettiin pysähdyksineen aikaa noin seitsämän tuntia. Tämähän ei ole matka eikä mikään kun seura on hyvää ja alla on jatko-ohjaamollinen pakettiauto!

Perjantaipäivä käytettiin kisareitteihin tutustumiseen, ajotuntuman etsimiseen ja totta kai iskarien säätämiseen. Ajotuntuma löytyikin kaikilla yllättävän nopeasti kun ottaa huomioon, että nämä olivat 2016 vuoden ensimmäiset hissi-ajelut. Iskarien säädöt ei meinannut löytyä mitenkään. Välillä perät pompotti liika, välillä liian vähän, keulassa ei ollut pitoja, iskarit pohjaa, liikaa sagia, ja niin edelleen… Jossain vaiheessa kun tajusi lopettaa turhan ruuvaamisen ja keskittyi ajamiseen niin johan alkoi iskarit toimimaan! Ihan ne samat perus säädöt mitkä olivat toimineet ennenkin niin toimivat tälläkin kertaa, on se vaan erikoista… Erikoiskokeet olivat mukavan jouheita ja mitään ylitsepääsemättömän vaikeita paikkoja ei löytynyt. Erikoiskokeet olivat muodoltaan melko loivia ja ykkös pätkällä saikin polkea varmaan 70% pätkän pituudesta -> syke tapissa alusta loppuun. Muut pätkät olivat varsin mukavia enduro pätkiä ja osassa oli hieman Bike Park tyylisiä osuuksia. Vaikeimpia kohtia ei ollut pienet hypyt, jyrkät kalliot tai kivikot vaan vallitetut mutkat / bermit. Omista treenimaastoista löytyy paljon kivikoita ja juurakoita, mutta todella vähän tällaisia mutkitteluja joten mutka-ajon sai taas muistella mieleen viime kesän kisoista. Mutka-ajo saattoikin olla avainasemassa EK:n onnistumisen kannalta. Pätkän alussa epäonnistui mutkassa ja ei päässyt hyppyriä tarpeeksi pitkälle jonka takia vauhtia seuraavalle suoralle oli vähemmän ja kun suoralla ei ollut vauhtia niin juurakkokin epäonnistui, jne. Ja mikä parasta, tuntui, että mutka-ajo onnistui treenien jälkeen paremmin kuin viime kesänä. Ajoimme kaikki erikoiskokeet kolmesti ja lisäksi kävelimme epäselvät kohdat. Tämä määrä harjoittelua tuntui riittävältä joten lähdimmekin hyvissä ajoin mökille.
Mökillä nautiskelimme huikeasta kevät säästä, grillistä nousevasta rasvan tuoksusta ja saunan lämmöstä. Saunominen viimeisteli kisakunnon rentouttamalla koko kropan ennen lauantain rutistusta. Vielä perjantai iltana tuntui hyvälle idealle syödä neljästään reilu 2kg grillilihoja lisukkeilla, mutta näin jälkeenpäin mietittynä olisihan sitä voinut varmaan vähän fiksumminkin tankata..

Launataina siirryttiin kisapaikalle hyvissä ajoin, jotta kerettiin käydä vielä ajamassa pari pätkään mitkä jäivät mietityttämään. Kun pätkät oli ajeltu, mentiin kisakeskukseen ja sieltä saatiin numerot ja ajanottolaitteet. (Ajanottolaitteina oli vanhat Emitit joista itselläni onkin hiukan huonoja kokemuksia. Viime vuonna samoissa Warm-Up kisoissa oli myös Emitit ja olihan se hienoa ajaa ensimmäiset enska kisat ja saada kahdelle EK:lle ajat, vaikka Emitti vilkutti jokaisen portin jälkeen.) Viimeistään nyt kun pyörässä oli Emitti ja numero paikallaan, innostus nousi sille tasolle, että syke ei laskenut missään vaiheessa varmaan paljoa alle satasen. Tämä innostus kuitenkin kostautui jo ensimmäisellä EK:lla kun pätkän puolessa välissä tein pikaisen pintakasvillisuusanalyysin paikalliseen metsään mahallaan makaillen. Tästä sain sen verran hyvän muistutuksen, että turha intoilu kannattaa unohtaa ja lopuilla EK:lla ei tarvinnutkaan enää kaatuilla. Erikoiskokeita oli viisi erilaista joista kaksi ajettiin kisassa kolmeen kertaan ja muut kahdesti. Itse ajo kulki melko hyvin, tein kuitenkin virheitä ja taisipa takavaihtajakin pari kertaa kopsahtaa kiveen. Kaikki tiimin jäsenet pääsivät maaliin ja tekivät hyvän suorituksen! Kaikilla pysyi kroppa ja pyörätkin kasassa, joten varsin onnistuneet kisat.

Kisarutistuksen jälkeen kävimme vielä mökillä ja aloitimme heti kotimatkan. Kotimatka tuntuu yleensä paljon lyhyemmälle, mutta tällä kertaa ei. Tähän voi vaikuttaa se, että keskimäärin kolmen minuutin välein joku meistä luki HHCMB:n ja MTB-Enduron facebookin ja nettisivut ja harmitteli kun ei vieläkään ollut tuloksia. Tätä jatkui monta tuntia. Ennen kuin olimme kotona, tulokset kuitenkin ilmestyivät ja pääsimme vertailemaan EK-aikoja. Kaikki tässä porukassa paransivat parasta sijoitustaan kisoissa ja ajoivat maaliin pienemmälle sijoitukselle mitä lähtönumero oli!
Tiivistetysti samat asiat: Hyvä reissu, hyvät kisat ja erinomainen seura!

 

Tulokset

5. Aku Tuunainen  19:37:89

10. Antti Ukkonen 19:59:18

32. Niko Happonen 21:29:99

71. Pasi Rasanen 22:59:81

112. Ere Kokkonen 25:35:99